Ortopedia: jalkojen ja käsien toimenpiteet
Jalkojen toimenpiteet
1) Nilkkamurtuman puutteellinen kiinnitys
Potilas sai kaatuessaan nilkan murtuman, joka ei ollut pirstaleinen. Murtuma hoidettiin leikkauksella ja murtuma-alue kiinnitettiin levyllä ja ruuveilla. Seuranta-aikana murtuman paraneminen oli hidasta ja nilkka oli kivulias. Kontrolliröntgentutkimuksessa todettiin, että murtuman kiinnitys ei ollut onnistunut riittävän hyvin. Kiinnityksellä ei voitu estää virheasennon syntymistä uudelleen murtumakappaleiden välille. Mikäli kiinnitys olisi tehty asianmukaisesti, olisi murtumasta toipuminen ollut nopeampaa ja lopputulos parempi.
Nilkkamurtuman hoito leikkauksella ja metallikiinnityksellä on ollut lääketieteellisesti arvioiden aiheellista. Leikkauksen teknisessä toteutuksessa ei kuitenkaan saavutettu murtumaan korjausleikkauksia tekevän terveydenhuollon ammattihenkilön ammatillisen osaamisen tasoa, sillä murtuman kiinnitys jäi puutteelliseksi.
Korvattiin
Potilaalle korvattiin murtuman pitkittyneestä paranemisesta ja oletettua huonommasta lopputuloksesta aiheutunut henkilövahinko.
2) Reisiluun murtuma tekonivelleikkauksen yhteydessä
Potilaalle tehtiin nivelrikon vuoksi lonkan tekonivelleikkaus. Toimenpiteen yhteydessä aiheutui reisiluun yläosan murtuma, jonka vuoksi jouduttiin tekemään uusintaleikkaus.
Lonkan tekonivelleikkaus oli lääketieteellisesti perusteltu nivelrikon aiheuttamien oireiden hoitamiseksi. Leikkaus tehtiin teknisesti asianmukaisesti. Reisiluun yläosan murtuminen on tekonivelleikkauksissa aina mahdollista. Tässä tapauksessa murtumalta ei ole voitu välttyä asianmukaisesta hoidosta huolimatta. Murtuman aiheutuminen havaittiin ja sen hoitamiseksi tarpeelliset toimenpiteet toteutettiin leikkauksen yhteydessä.
Ei korvattu
Kysymys ei ole korvattavasta potilasvahingosta.
Käsien toimenpiteet
1) Rannemurtuma, kipsaushoidon asianmukaisuus
Potilaalle aiheutui pirstaleinen, mutta hyväasentoinen värttinäluun murtuma, joka hoidettiin kipsaamalla. Aluksi hyväasentoisessa murtumassa oli viikon kuluttua havaittavissa asennon huonontumista ja edelleen viikon kuluttua se oli vielä hieman huonontunut lisää. Asento säilyi kuitenkin edelleen hyväksyttävänä. Kipsihoitoa jatkettiin murtuman luutumiseen asti. Ranteeseen jäi kipua, heikkoutta ja liikevajausta sekä virheasento.
Värttinäluun alaosan hoito on ensisijaisesti konservatiivinen eli ei-leikkauksellinen. Asento pyritään palauttamaan paikalleen asettamisella (repositiolla) ja asento pyritään ylläpitämään kipsin avulla. Leikkaushoitoa harkitaan, jos murtuman asento huononee merkittävästi kipsihoidon aikana. Hyväksyttävänä pidettävä asento voi vaihdella riippuen mm. potilaan yleiskunnosta, iästä, murtuman vaikeusasteesta ja käden käytön vaatimustasosta.
Vaikka värttinäluun murtuman hoidollinen lopputulos olisi hyvä, ei ranne välttämättä tule murtuman jälkeen oireettomaksi. Pirstaleisesti murtunut ranne ei yleensä palaudu toiminnallisuudeltaan täysin terveen ranteen tasolle.
Ei korvattu
Potilaan tapauksessa kipsihoito oli asianmukainen hoitovalinta ja kontrollit toteutettiin asianmukaisesti. Hoidon jälkeen jääneet oireet ovat seurausta sekä lievästä virheasennosta että perusvammasta (pirstaleinen murtumatyyppi). Kyseessä ei ollut korvattava potilasvahinko.
2) Rannemurtuma, ruuvikiinnitys, ruuvien ulottuminen niveleen
Potilas sai kaatuessaan ranteen eli värttinäluun murtuman. Alkuun murtumaa hoidettiin kipsauksella, mutta seurannassa murtuman asento huononi. Tämän vuoksi päädyttiin leikkaukseen, jossa murtuma kiinnitettiin ruuveilla. Murtuman kontrolliröntgenkuvauksessa todettiin murtuman kiinnitysruuvien ulottuvan niveleen asti. Potilaalle tehtiin uusintaleikkaus, jossa kiinnitysmateriaali poistettiin.
Potilaalle tehty murtuman leikkaus oli lääketieteellisesti arvioiden aiheellinen, koska murtuman asento oli huonontunut merkittävästi kipsaushoidon aikana eikä kipsihoidolla olisi todennäköisesti voitu saavuttaa hyvää hoidon lopputulosta. Leikkauksen teknisessä toteutuksessa ei kuitenkaan saavutettu murtuman korjausleikkauksia tekevän terveydenhuollon ammattihenkilön osaamisen tasoa. Kiinnitysruuvien pituudet olisi tullut valita siten, että ne eivät ulotu niveleen asti.
Korvattiin
Potilaalle korvattiin uusintaleikkauksesta aiheutunut henkilövahinko.
3) Rannekanavan vapautusleikkaus, uusintaleikkaus
Potilaalla oli molemmissa ranteissa kipua ja voimattomuutta aiheuttava keskihermon pinnetila, minkä vuoksi hänelle tehtiin keskihermon vapautustoimenpiteet molempiin ranteisiin. Leikkauksen jälkeen kuntoutuminen ei ollut normaalia. Potilaalle tehtiin uusintaleikkaukset, jossa todettiin, että molemmissa käsissä ranteen poikittaista nivelsidettä oli jäänyt avaamatta eikä keskihermon vapautus ollut toteutunut koko mitaltaan.
Ranteisiin tehty leikkaus oli lääketieteellisesti arvioiden aiheellinen keskihermon pinnetilan vapauttamiseksi. Leikkauksen teknisessä toteutuksessa ei kuitenkaan saavutettu terveydenhuollon ammattihenkilön ammatillisen osaamisen tasoa, kun nivelsidettä ei avattu koko matkaltaan.
Korvattiin
Potilaalle korvattiin uusintaleikkauksesta ja pitkittyneestä toipumisesta aiheutunut henkilövahinko.
4) Rannekanavan vapautusleikkaus, peukalon kömpelyys leikkauksen jälkeen
Potilaalla oli vasemmassa ranteessa oireita ja voimattomuutta keskihermon pinnetilan vuoksi. Hänelle tehtiin keskihermon vapautusleikkaus, jonka jälkeen vasen peukalo jäi kömpelöksi. Tarkemmissa tutkimuksissa ei todettu hermovaurioita ja leikkauksen jälkitila oli normaali.
Ranteeseen tehty leikkaus oli lääketieteellisesti arvioiden aiheellinen keskihermon pinnetilan vapauttamiseksi. Myös leikkauksen tekninen toteutus oli asianmukainen. Peukaloon jäänyt kömpelyys on toimenpiteeseen liittyvä aina mahdollinen seuraus, joka ei ollut vältettävissä toimenpiteen asianmukaisesta toteutuksesta huolimatta.
Ei korvattu
Kyseessä ei ollut potilasvahinkolaissa tarkoitettu korvattava henkilövahinko.
5) Sormen jännevamman diagnoosiviive
Potilaalle oli tullut lasista viiltohaava keskisormeen. Päivystyksessä lääkäri arvioi haavan pinnalliseksi ja sulki haavan ompeleilla. Seuranta-aikana kolmen viikon kuluttua vammasta todettiin, ettei sormen koukistusliike ole normaali. Sormessa todettiin jännevaurio, joka oli todennäköisesti tullut alkuperäisen viiltohaavan yhteydessä. Jännevaurio korjattiin käsikirurgin tekemässä leikkauksessa.
Sormen jännevamman diagnoosi viivästyi. Jännevamma olisi ollut todettavissa sormeen tehdyillä liikkuvuuden tutkimuksilla jo siinä vaiheessa kun haavaa tutkittiin.
Korvattiin
Koska diagnoosi ja hoito viivästyivät tutkimusten puutteellisuudesta johtuen, potilaalle korvattiin viiveestä aiheutunut henkilövahinko.
Ei korvattu
Sen sijaan käsikirurginen leikkaustoimenpide olisi ollut tarpeen joka tapauksessa, vaikka diagnoosiin olisi päästy aiemminkin, joten leikkausta ei korvattu potilasvakuutuksesta.