Vuosiraportin suurin uutinen: valtakunnassa kaikki hyvin

Potilasvakuutuskeskus julkaisee vuosittain potilasvahinkotilastot sille ilmoitetuista tapauksista ja korvatuista vahingoista. Vuosiraportti tarjoaa harvoin yllätyksiä.

Viimeisin poikkeuksellinen tilanne ajoittuu vuoteen 2020, jolloin koronapandemia vaikutti vahinkoilmoitusten määrään odottamattomalla tavalla: kiireettömän hoidon rajoitusten vuoksi potilasvahinkoilmoituksia tehtiin selvästi tavanomaista vähemmän. Pandemian jälkeen hoitokäyntien ja toimenpiteiden määrän kasvu on heijastunut myös vahinkoilmoituksiin: vuonna 2024 ilmoituksia tehtiin lähes yhtä paljon kuin pandemiaa edeltäneenä vuonna 2019.  

Miksi tilastot sitten eivät tarjoa yllätyksiä tai raflaavia uutisaiheita? Miksi vahinkoilmoitusten määrä säilyy jokseenkin ennallaan, vaikka seuraakin sitä, miten terveydenhuollossa kulloinkin kyetään potilaita vastaanottamaan? Näin siitäkin huolimatta, että Potilasvakuutuskeskus on pyrkinyt lisäämään tunnettuuttaan, jotta potilasvahinkoa epäilevät osaisivat hakea korvausta. Miksei korvattavien vahinkojen osuus tai maksettujen korvausten määrä merkittävästi muutu suuntaan tai toiseen?  

Oma tulkintani on se, että suomalainen terveydenhuolto on lähtökohtaisesti laadukasta, turvallista ja ammattitaidolla hoidettua. Kuten kaikessa ihmisten tekemässä työssä myös terveydenhuollossa sattuu ajoittain poikkeavia tilanteita ja potilasvahinkojakin, mutta järjestelmällinen panostus potilasturvallisuuteen ja hoidon laatuun pitää vahinkomäärät vakaalla tasolla.  

Koska terveydenhuollon toiminnan ja lainmukaisen korvausperusteen täyttymisen arviointi on haastavaa, Potilasvakuutuskeskus saa vuosittain ilmoituksia myös tapauksista, joissa laissa määritelty korvausperuste ei täyty. Vahinkoilmoitus on ainoa keino selvittää, onko potilasvahinkoa tapahtunut, ja siksi jokainen ilmoitus on tärkeä – myös niissä tapauksissa, jotka eivät lopulta johda korvauksiin.  

Suurin osa maksetuista korvauksista koostuu jatkuvista ansionmenetyskorvauksista. Koska lakisääteinen potilasvakuutus on ollut voimassa lähes 38 vuoden ajan, osa ansionmenetyskorvausta saavista saavuttaa vuosittain eläkeiän, ja korvausmäärät heidän osaltaan laskevat. Tasainen korvausmäärä kertoo siitä, että ansionmenetyksestä korvauksia saavien joukosta poistuu vuosittain suunnilleen sama määrä henkilöitä kuin korvausten piiriin tulee uusia.  

Ehkäpä suurin uutinen onkin se, ettei erityisiä uutisia tänäkään vuonna ole kerrottavana. 

Lue tästä PVK:n vuosiraportti 2024 

Kirjoittaja
Minna Plit-Turunen

Kirjoittaja on PVK:n johtaja